Julkaistu 14.03.2019

Ensimmäistä kertaa Somaliassa

”Terve, oletko kotiin päin menossa,” kysyy nuori mies lentokoneessa viereiseltä penkkiriviltä. Vähän häkellyn, kun en uskonut muita tuttuja Mogadishun koneessa olevan kuin kaksi kollegaa. Käy ilmi, että nuori mies on menossa Suomeen käytyään äitiään tervehtimässä vuosien tauon jälkeen. Loma on loppu ja työt odottavat häntäkin maanantai-aamuna. Hänen kanssaan autamme pitkin matkaa myös Helsinkiin matkaavaa nuorta äitiä vauvan kanssa. Hekin ovat palaamassa vierailulta isoäidin luota, jolle on käyty näyttämässä suvun uusinta tulokasta. Kun äiti käy välillä jaloittelemassa, minä saan vahtia vuoden vanhaa vieruskaveriani tai noukkia lattialle pudonneita tai pudotettuja tavaroita. Ylivoimaisesti hauskin yksivuotiaiden tuntema leikki kaikkialla maailmassa.

Yllä kuvailemat kokemukseni ovat lokakuiselta paluulennoltani Somaliasta, jossa kävin ensimmäistä kertaa. Maa tuntui tapaamieni suomea puhuvien suomensomaleiden lisäksi monella tavoin tutulta. Pitkät ja hoikat somalialaiset näyttivät ylväiltä niin kuin aina ja kieli kuulosti tutulta. Niin myös sinivalkoinen tähtilippu, jolla olen nähnyt monet juhlatilat koristeltuina. Käyntini jälkeen ymmärsin paremmin, miten shokeeraavalta on voinut tuntua Suomen pakkasiin totutteleminen. Ja miten kotoisalta voisi tuntua herääminen aamuvarhain minareetista kaikuvaan rukouskutsuun lämpimän tuulenvireen heilutellessa verhoja.

Somalialaisten diasporan historia Suomessa on yhtä pitkä kuin oma urani maahanmuuttohallinnossa. Kun aloitin v. 1990, Suomi oli yhdenlaisen maahanmuuttokriisin kourissa. Maahan saapui ensimmäistä kertaa tuhansia turvapaikanhakijoita, valtaosa Somaliasta. Monet silloiset somalialaiset turvapaikanhakijat, niin kuin sittemmin pakolaisstatuksen saaneetkin, ajattelivat viivähtävänsä Suomessa vain sen aikaa, kun pahin on ohi. Niin kuin konflikteille usein käy, ne venyvät pitkiksi kuin nälkävuodet eikä kerran aloitettua vihanpitoa saa millään loppumaan. Niin kävi myös Somaliassa.

Vuosien sotimisen jälkeen maalle saatiin v. 2012 klaanien sopima väliaikainen hallinto ja parlamentti, joka valitsi maalle presidentin. Valtiorakenteet ovat edelleen heikkoja ja hallinto ristiriitojen sävyttämää. Eikä siinä vielä kaikki. Uutta keskushallintoa vastaan taistelemaan syntyi islamistinen al-Shabaab -liike, jonka arvioidaan tällä hetkellä kontrolloivan 50 % maasta. Liike pyrkii täsmäiskuihin keskushallinnon virkamiehiä ja poliittisia päättäjiä kohtaan, mutta uhreiksi joutuu myös siviiliväestöä. Eikä tässäkään vielä kaikki. Maan sisäistä muuttoliikettä urbaanikeskuksiin kiihdyttää pitkään jatkunut kuivuus maan koillisosissa. Sadat tuhannet ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa yksinkertaisesti siitä syystä, että karjankasvatuksella ei pysy hengissä muuttuneiden luonnonolosuhteiden vuoksi.

Vaikeuksista huolimatta somalialaisia palaa kotimaahansa kaikkialta maailmasta ja varsinkin naapurimaasta Keniasta. Viime vuoden lopulla Maahanmuuttoviraston julkaisemasta Somalia-maaraportista selviää, että diasporasta palaavien somalialaisten rooli maassa on kasvanut. Monet palaajat ovat kouluttautuneet ulkomailla ja tuovat tulleessaan monenlaista osaamista entisen kotimaansa käyttöön. Ammattitaidon lisäksi heillä on usein myös pääomia yritysten, kuten hotellien ja ravintoloiden perustamiseksi. Diasporasta palaavilla ja heidän investoinneillaan on ollut merkittävä piristävä vaikutus Somalian talouteen. Sen merkitys pitkällä tähtäimellä on suurempi kuin kansainvälisen yhteisön tuella. Elämä varsinkin Mogadishussa ja Kismayossa on vilkastunut silmiinpistävästi kolmen viime vuoden aikana.

Tarja Rantala
Hankepäällikkö, AUDA