Julkaistu 08.11.2019

Onnistunut paluu edellyttää laaja-alaista yhteistyötä

Paluu kotimaahan voi osoittautua haastavaksi. Se edellyttää monenlaista sopeutumista paitsi palaajalta itseltään, myös hänet vastaanottavalta yhteisöltä ja kotimaalta. Yhdysvaltalaistutkijat Kathleen Newland ja Brian Salant toteavat artikkelissaan “Balancing acts – Policy frameworks for migrant return and reintegration”, etteivät kohdemaat ole paluuohjelmia suunnitellessa kiinnittäneet riittävästi huomiota palaajan jälleenkotoutumiseen vaikuttaviin tekijöihin.

Ei ole itsestään selvää, että suhtautuminen palaajaan entisessä kotimaassa olisi pelkästään positiivinen. Lähiyhteisö on mahdollisesti odottanut lähtijän pärjäävän maailmalla ja tukevan saavutuksillaan heitäkin. Valtiotasolla lähtijän rahalähetykset olisivat osaltaan voineet tukea kansantaloutta. Palaajan sopeutumiseen voi vaikuttaa myös se, onko hän palannut kohdemaasta esimerkiksi pakkopalautettuna vai omasta tahdostaan.

Newlandin ja Salantin mukaan palaajalla olisi paremmat edellytykset jälleenkotoutua, mikäli paluupolitiikkaa suunniteltaisiin niin, että palaajaan kohdemaan ja kotimaan erilaiset, usein keskenään vastakkaiset intressit tulisivat suunnittelussa huomioiduiksi. Tämä tarkoittaisi kokonaisvaltaista hallinnollista yhteistyötä, joka huomioisi kansainvälisen lainsäädännön lisäksi esimerkiksi palaajan kotimaan kyvyn vastaanottaa paluumuuttajia.

Tutkijat katsovat, että turvapaikanhakijoiden kohdemailla on liian usein omia itsekkäitä syitä paluupolitiikkansa lähtökohtina. Tällainen on esimerkiksi oikeusvaltion perustan horjuminen, jos kielteisen päätöksen saaneet eivät poistu maasta. Samaan aikaan palaajan kotimaa voi kuitenkin olla vaikeuksissa hallita maassa jo valmiiksi olevan väestönsä ylläpitoa. Tutkijat esittävät kuusi erilaista näkökulmaa, joiden pohjalta paluupolitiikkaa tulisi suunnitella: oikeusvaltio, humanitaarinen, kehitys, turvallisuus, jälleenkotoutumis- ja poliittinen näkökulma.

Kirjoittajien mukaan jälleenkotoutumistuki on tärkeä tekijä palaajan ja hänet vastaanottavan yhteisön sopeutumisessa. Heidän mukaan jälleenkotoutumisohjelmiin liittyy kuitenkin monia rajoitteita, kuten liiallinen kapeakatseisuus, sekä monitoroinnin ja evaluoinnin puute. Tutkijat esittävätkin, että jälleenkotoutumistuki tulisi nähdä osana laajempaa kokonaisuutta yhdessä kehitysyhteistyön kanssa, jotta sen vaikutukset yltäisivät yksilötasoa laajemmalle. Kehitysyhteistyöllä voidaan edesauttaa sitä, että palaajan jälleenkotoutuminen on kestävällä pohjalla eikä palaaja koe tarvetta lähteä kotimaastaan uudestaan.

Tutkijat esittävät, että oikeissa olosuhteissa ja kunnollisella tuella palaajat voivat olla suuressa roolissa kotimaansa kehityksessä muun muassa yrittäjyyden tai ulkomailta hankittujen resurssien ja verkostojen avulla. Mikäli palaajat, yhteisöt ja heidän kotimaansa ovat kuitenkin varautumattomia paluuseen, palaajan osaamista ei välttämättä pystytä hyödyntämään. Kokonaisvaltaiselle hallinnolliselle yhteistyölle on siis tarvetta.


Kathleen Newland. Kuva: Migration Policy Institute

Yhdysvaltalainen erikoistutkija Kathleen Newland luennoi artikkelistaan “Balancing acts – Policy frameworks for migrant return and reintegration” seuraavasti:

Maanantai 11.11.2019 klo 15.30-17.00, Tieteiden talo, sali 312, Kirkkokatu 6, Helsinki

Luento-osuus on noin 45 minuuttia, jonka jälkeen pidetään Q&A -osio. Luentoon on vapaa pääsy. Tilaisuuden kieli on englanti.

Kathleen Newland on yhdysvaltalaisen ajatushautomon Migration Policy Instituten (MIP) perustajajäsen. Hän on tarkastellut työssään muun muassa maahanmuuton ja talouskehityksen välistä suhdetta, sekä maahanmuuttohallintoa.

Newland vierailee Suomessa AUDA-hankkeen kutsumana.