Julkaistu 30.12.2019

Sillanrakentajat – Diasporan rooli Somalian ja Afrikan Sarven kehityksessä

Toimintamalleja diasporan edustajille ja heidän kanssaan työskenteleville tahoille

Syksyn 2019 aikana toteutettiin Dialogiprosessi-hanke, jonka tavoitteena oli kuulla diasporan omia näkemyksiä osallistumismahdollisuuksistaan taustamaan jälleenrakentamisessa ja rauhan edistämisessä. Osana hanketta laadittiin oheinen julkaisu, jonka tarkoitus on tuoda esiin keskeisiä kysymyksiä ja toimintamalleja taustamaansa kehityksestä kiinnostuneille diasporaverkostoille ja diasporaan kuuluville sekä heidän parissaan työskenteleville järjestöille, yhdistyksille, virkamiehille ja muille kiinnostuneille. Oheinen julkaisu on tiivistelmä laajemmasta selvityksestä, joka on saatavilla Suomen Somalia-verkoston verkkosivuilta suomeksi. Tämä tiivistelmä on käännetty suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, somaliksi, arabiaksi, dariksi ja kurdiksi.

 

Dialogiprosessi-hanketta koordinoi Suomen Somalia-verkosto. Hankkeen yhteistyökumppaneina toimivat Suomen kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingo sekä Viestintä- ja kehityssäätiö (Vikes). Dialogiprosessi koostui tämän julkaisun lisäksi neljästä keskustelutilaisuudesta, jotka koskivat Somalian, Afganistanin sekä Irakin ja Syyrian (mukaan luettuna kurdit) diasporaa. Se toteutettiin osana Suomen Maahanmuuttoviraston, Suomen ulkoministeriön ja Kriisinhallintakeskuksen AUDA-hanketta (Vapaaehtoinen paluu Irakiin, Afganistaniin ja Somaliaan), joka sai rahoituksen Euroopan unionin Turvapaikka-, maahanmuutto ja kotouttamisrahastosta (AMIF).

 

 

SILLANRAKENTAJAT

-DIASPORAN ROOLI SOMALIAN JA AFRIKAN SARVEN KEHITYKSESSÄ

 

TIIVISTELMÄ JULKAISUSTA

 

 

KIRJOITTAJA: ROSA RANTANEN

TUTKIMUSAVUSTAJA: LIBAN ABDI

 

 

 

JULKAISIJA: SUOMEN SOMALIA-VERKOSTO

OSOITE: LINTULAHDENKATU 10, 00500 HELSINKI, SUOMI

SÄHKÖPOSTI: TOIMISTO@SOMALIAVERKOSTO.FI

www.somaliaverkosto.fi/en/finnish-somalia-network/ (ENGLISH)

www.somaliaverkosto.fi/so/ururka-shabakada-finnishka-iyo-soomaalida-ee-finland/ (AF-SOOMAALI)

 

KUVAT: SUOMEN SOMALIA-VERKOSTO, TATU HILTUNEN

 

 

2019

 

TÄMÄ SELVITYS ON TEHTY EUROOPAN UNIONIN TURVAPAIKKA-, MAAHANMUUTTO- JA KOTOUTTAMISRAHASTON TUELLA.

 

 

1 JULKAISUN TAUSTA JA TARKOITUS

 

Tämä julkaisu on tiivistelmä Suomen Somalia-verkoston toteuttamasta selvityksestä Sillanrakentajat – diasporan rooli Somalian ja Afrikan sarven kehityksessä. Julkaisu käsittelee sitä, mikä on diasporaverkostojen ja diasporan kanssa tehtävän yhteistyön rooli taustamaan jälleenrakennuksessa ja kehittämisessä. Tapausesimerkkinä on Suomen Somalia-verkosto.  Suomen Somalia-verkosto on kattojärjestö Somaliassa ja Afrikan sarvessa toimiville suomalaisille järjestöille. Julkaisun tarkoitus on tuoda esiin keskeisiä kysymyksiä ja toimintamalleja taustamaansa kehityksestä kiinnostuneille diasporaverkostoille ja diasporaan kuuluville sekä heidän parissaan työskenteleville järjestöille, yhdistyksille, virkamiehille ja muille kiinnostuneille. Alkuperäinen julkaisu on 36 sivua pitkä ja se on saatavilla suomeksi Suomen Somalia-verkoston nettisivujen kautta. Tiivistelmä on käännetty suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, somaliksi, arabiaksi, dariksi ja kurdiksi.

 

Julkaisu on osa Suomen Somalia-verkoston syksyn 2019 aikana koordinoimaa Dialogiprosessi-hanketta. Hankkeen yhteistyökumppaneina toimivat Suomen kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingo sekä Viestintä- ja kehityssäätiö (Vikes). Dialogiprosessi koostui tämän julkaisun lisäksi neljästä keskustelutilaisuudesta, jotka koskivat Somalian, Afganistanin sekä Irakin ja Syyrian (mukaan luettuna kurdit) diasporaa. Hankkeen tavoitteena oli kuulla diasporan omia näkemyksiä osallistumismahdollisuuksistaan taustamaan jälleenrakentamisessa ja rauhan edistämisessä. Dialogiprosessia rahoitti Euroopan Unionin Turvapaikka-, maahanmuutto ja kotouttamisrahasto. Se toteutettiin osana Suomen Maahanmuuttoviraston, Suomen ulkoministeriön ja Kriisinhallintakeskuksen AUDA-hanketta (Vapaaehtoinen paluu Irakiin, Afganistaniin ja Somaliaan).

 

Julkaisua varten haastateltiin Suomen Somalia-verkoston toiminnassa aktiivisesti mukana olleita tai olevia henkilöitä. Tämä julkaisu keskittyy erityisesti somalidiasporan kokemuksiin ja Suomen Somalia-verkostoon. Julkaisussa on kuitenkin käytetty hyödyksi myös Irakin, Syyrian, kurdien ja Afganistanin diasporaa koskevissa keskusteluissa ja seminaareissa syksyn 2019 aikana esiin nousseita asioita.

 

Diasporan toimintamahdollisuuksien kartoittaminen taustamaan kehitykseen liittyen ei liity pelkästään siihen, miten Somalian ja Afrikan sarven diaspora voi järjestäytyä ja toimia keskenään. Suomen Somalia-verkosto ei määritelmällisesti ole diasporaverkosto, vaan kattojärjestö, jonka jäseninä on Somaliassa ja Afrikan sarvessa kehitysyhteistyötä tekeviä järjestöjä. Julkaisussa kartoitetaan lyhyesti, mikä somalidiasporan rooli on tässä asetelmassa ja miten yksittäiset henkilöt kokevat diasporaan identifioitumisen vaikuttavan heidän yhteiskunnalliseen osallistumiseensa.

 

Julkaisu lähestyy diasporan vaikuttamismahdollisuuksia Suomen Somalia-verkoston kautta, eikä siis pyri esittämään kattavaa kuvaa somalidiasporan näkemyksistä tai toiminnasta Suomessa. Ennen kaikkea tarkoituksena on tuoda esiin, miten yhdessä verkostossa on onnistuttu löytämään eri toimijoita yhdistäviä arvoja ja toimintatapoja, joilla edistetään Somaliassa ja Afrikan sarvessa tehtävää kehitysyhteistyötä.

 

 

2 TOTEUTUSTAPA

Tätä julkaisua varten toteutettiin kolme yksilöhaastattelua sekä yksi ryhmähaastattelu Suomen Somalia-verkoston toiminnassa mukana olleiden tai olevien henkilöiden kanssa. Ryhmähaastatteluun osallistui viisi hallituksen nykyistä jäsentä, jotka edustavat eri jäsenjärjestöjä. Osa keskustelusta käytiin suomeksi, osa somaliksi.  Kaksi haastateltavista on syntynyt Suomessa, loput Somalian ja Afrikan sarven alueella. Haastatteluihin osallistui yhteensä neljä naista ja kolme miestä. Haastateltavat kuuluvat yhtä lukuun ottamatta somalidiasporaan.

Haastatteluissa oli yhteinen kysymysrunko, mutta kyseessä ei ole haastattelututkimus, vaan vapaamuotoinen keskustelu teemojen ympärillä. Tarkoituksena oli rajata aihetta diasporan osallistumismahdollisuuksiin nimenomaan Suomen Somalia-verkoston kontekstissa, mutta jättää myös tilaa erilaisille esiin nouseville teemoille. Haastattelut toteutettiin tapaamisina Helsingissä marraskuun 2019 aikana.

 

Tämä julkaisu ei ole varsinainen tutkimus, mutta lähteenä on käytetty alan kirjallisuutta ja asiantuntijoiden lausuntoja. Dialogiprosessin aikana esiin nousi toistuvasti joitakin keskeisiä käsitteitä, joiden määritteleminen on olennaista diasporan vaikutusmahdollisuuksia käsiteltäessä. Käsitteet tulivat esille keskusteluissa ja haastatteluissa joko suorasti tai epäsuorasti. Keskeisten käsitteiden valinta perustuu siis siihen, mitkä asiat haastateltavat ja asiantuntijat nostivat itse esille haastatteluissa ja hankkeen aikana käydyissä keskusteluissa.

 

3 DIASPORA KOKEMUKSENA: DIASPORA JA IDENTITEETTI

Kun keskustellaan diasporan osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista, on oleellista määritellä, mitä diaspora tarkoittaa. Tässä julkaisussa käsitteiden määrittely ja analyysi perustuu erityisesti havaintoihin siitä, mitä asioita diasporan edustajat ja diasporan parissa toimivat nostivat esille. Vaikka diaspora on usein käytetty sana, eri ihmiset ja toimijat saattavat viitata sillä hiukan eri asioihin. Tämä on hyvä huomioida diasporaan liittyvässä työskentelyssä ja päätöksenteossa.

 

Yleisesti diasporalla viitataan ryhmään ihmisiä, joka on pakon edessä muuttanut kotimaansa ulkopuolelle ja asettunut elämään jonnekin sen ulkopuolelle. Diasporaan liittyy kotimaahan (esimerkiksi Somalia) kaipaaminen, riippumatta siitä, onko syntynyt siellä vai sen ulkopuolella (esimerkiksi Suomessa). Diasporaan liitetään aktiivinen samaistuminen taustamaan kulttuuriin, uutisten ja ajankohtaisten tapahtumien seuraaminen sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Tässä julkaisussa Somaliaan ja Afrikan sarveen viitataan pääosin sanalla taustamaa ja Suomeen sanalla asuinmaa. Moni haastateltavista viittasi kuitenkin itse Somaliaan sanalla kotimaa eikä käsitteistö muutenkaan ole yksiselitteistä.

Yksi haastattelukysymyksistä oli ”Mitä sinulle merkitsee diasporaan kuuluminen?” Sillä pyrittiin kartoittamaan sitä, miten haastateltava itse ymmärtää diasporan käsitteen, ja miten hän kokee sen osana henkilökohtaista elämäänsä ja identiteettiään. Identiteetti on diasporasta puhuttaessa keskeinen käsite.

Eräs haastateltava korostaa, että taustamaasta lähdön jälkeen seuraa integraatio uuteen maahan, ja että tämä vaihe on erittäin tärkeä. Vasta sen jälkeen tulee halua auttaa ja tehdä jotain oman kotimaan hyväksi. Haastattelussa korostuikin aktiivisen toiminnan rooli diasporan määrittelyssä. Sama henkilö myös huomioi, että on erotettava termit diaspora, pakolainen ja maahanmuuttaja. Hänen mukaansa käsitteistö on Suomessa kehittynyt aikaisempaan verrattuna. ”1990 -luvun alussa olimme vain muukalaisia. Jopa passissasi luki näin. Nyt olemme siinä pisteessä, että termi on muuttunut uussuomalaiseksi: finnish-somali-diaspora.”

Vaikka Suomessa syntyneet yleensä lasketaan määritelmällisesti diasporaan, yhteisymmärrystä käsitteen sisällöstä ei välttämättä aina löydy diasporan sisältä. Eräs haastateltava toteaa, että “minun on vaikea nähdä täällä kasvaneita nuoria diasporana, elleivät he ole käyneet omassa kotimaassa”.

Suomessa syntynyt haastateltava kuvaa, että hänellä on elämässään ollut vaikeuksia identifioida itseään kahden kulttuurin välillä. Somalidiaspora on tarkoittanut hänelle ”oman kulttuuriluokan” löytämistä ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Hän kokee, että diaspora on tietyllä tapaa enemmän koti kuin Somalia tai Suomi. Hän esimerkiksi kertoo, että kokee yleisellä tasolla voivansa samaistua helpommin muiden Euroopan maiden somalidiasporan nuoriin kuin Somaliassa syntyneisiin ja asuviin.

 

Haastateltavan mukaan Suomessa joutuu edelleen usein vastaamaan kysymyksiin ”mistä oikeasti olet kotoisin” tai ”mistä vanhempasi ovat kotoisin”. Hän kuvailee kuulleensa kysymyksiä niin usein, että on jo turtunut niihin ja vastaa tottuneesti olevansa suomensomali. Hän lisää, että ”on jännä, kuinka kulttuuri tai maa voi olla vahvasti läsnä arjessa, vaikka et ole koskaan elänyt tai käynyt siellä”. Termiin ’toisen sukupolven maahanmuuttaja’ hän ei samaistu, vaan kokee sen luovan erottelua ihmisten välille, vaikka vanhempien kulttuurinen identiteetti onkin elämässä läsnä.

 

Moni haastateltava, iästä ja sukupuolesta riippumatta, ilmoitti samaistuvansa somalidiasporaan enemmän kuin Somaliassa syntyneisiin ja asuviin somaleihin. Monet samaistuvat myös muihin diasporaryhmiin kuin somalidiasporaan. Eräässä haastattelussa asia muotoiltiin seuraavasti: “diasporalla viitataan yleensä ihmisiin, jotka eivät ole asettuneet paikoilleen, mikä merkitsee sitä, että kaipuu kotimaahan on myös suuri”. Tällöin “ihmisen mieli ei ole jatkuvasti läsnä tässä paikassa, vaan mieli kaipaa jatkuvasti kotiin ja on kahden paikan välillä”.

 

Valitettavasti rasismin, syrjinnän ja ulkopuolisuuden kokemukset yhdistävät osaltaan diasporan jäseniä. Toisaalta myös diasporan sisällä esiintyy vahvoja mielipide-eroja ja syrjintää. Syrjintä ja rasismi ilmenevät joskus suorina verbaalisina tai fyysisinä hyökkäyksinä. Lisäksi syrjintää esiintyy Suomessa tutkitusti esimerkiksi työelämän ja koulutuksen piirissä. Syrjintä ilmenee arjessa myös mikroaggressioina, jolloin joku loukkaa diasporaan kuuluvaa ihmistä epäsuorasti joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tyypillinen esimerkki tästä on vaikka juuri se, kun Suomessa syntyneeltä somalitaustaiselta nuorelta kysytään mistä hän on “oikeasti” kotoisin ja oletetaan, että hän ei ole suomalainen. Ulkopuolisuuden kokemus voi joskus lisätä halua etsiytyä muiden diasporaan kuuluvien pariin. Tämä on monelle henkilökohtainen voimavara, mutta myös haaste integraatiolle ja hyvinvoinnille silloin, kun diasporaan kuuluva kokee olevansa irrallaan suomalaisesta yhteiskunnasta.

 

4 DIASPORA TOIMIJANA

4.1 Suomen Somalia-verkoston synty ja toiminta

 

Suomen Somalia-verkosto perustettiin vuonna 2004 ja rekisteröitiin yhdistykseksi vuonna 2009.  Verkoston oma toimitila avattiin vuonna 2014 ja verkostossa työskentelee 5-6 työntekijää. Perustamisen jälkeen verkosto on saanut runsaasti rahoitusta eri tahoilta, ja hankkeiden laatu on parantunut ja ammattimaistunut vuosien varrella. Nykyään verkosto toimii kattojärjestönä 32 jäsenjärjestölle ja koordinoi kolmea kehitysyhteistyöhanketta Somaliassa ja Afrikan Sarvessa. Lisäksi verkosto kouluttaa jäsenjärjestöjä liittyen esimerkiksi hallintoon ja järjestötoiminnan laadun parantamiseen. Nuoria on saatu mukaan erityisesti Impact Academy-toiminnan kautta, jossa tarjotaan koulutusta ja mentorointia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja työelämään liittyen. Toiminta on avointa kaikille kiinnostuneille nuorille taustasta riippumatta.

 

Suomen Somalia-verkosto on onnistunut kasvattamaan toimintaansa perustamisesta asti ja jäsenjärjestöjen määrä on lisääntynyt. Kuluneen 15 vuoden aikana Suomen Somalia-verkoston tunnettuus on parantunut ja se tekee yhteistyötä monen järjestökentän toimijan kanssa Suomessa. Suurin osa jäsenjärjestöistä on Somalian ja Afrikan sarven alueen diasporajärjestöjä, mutta Suomen Somalia-verkoston jäsenjärjestöihin kuuluu myös muita järjestöjä. Useissa keskusteluissa nousi esille, että yhteistyö muiden suomalaisten (ei somalidiasporaan kuuluvien) tahojen kanssa edistää diaporan vaikuttamismahdollisuuksia etenkin kehitysyhteistyöhön liittyen, sillä se tuo mukanaan erilaisia näkökulmia sekä suomalaisen järjestökentän ja toimintakulttuurin tuntemusta. Suomalaistaustaisten, ei somalidiasporaan kuuluvien, henkilöiden ja järjestöjen läsnäolo eri tilanteissa toimii joskus diasporan sisäisiä jännitteitä vähentävänä tekijänä. Kun keskitytään nimenomaan toimintaan, esimerkiksi yhteiseen hankkeeseen, on helpompi toimia yhdessä ryhmän sisäisistä mielipide-eroista (politiikka, klaanit, uskonto) huolimatta. Vaikka toiminnassa on mukana suomalaistaustaisia, suurin osa verkoston aktiiveista ja hallituksen jäsenistä on somalidiasporan edustajia. Kysymys onkin ennen kaikkea toimivan yhteistyömallin löytämisestä erilaisten taustojen ja toimintatapojen välillä.

Silloin kun diasporan (tai minkä tahansa ryhmän) vaikuttamismahdollisuuksia järjestäytyneenä toimijana halutaan parantaa, on kiinnitettävä huomiota toiminnan tasapuolisuuteen ja ammattimaisuuteen. Eräs Suomen Somalia-verkostoa perustamassa ollut haastateltava kuvaili verkoston syntyä niin, että diasporan edustajat kyllästyivät siihen, että meneillään oli useita eri hankkeita Suomen ja Somalian välillä, mutta niiden tulos ei vaikuttanut olevan paras mahdollinen. Hänen mukaansa turhauduttiin siihen, että jokainen ryhmä piti kiinni omasta hankkeestaan. Myöhemmin ymmärrettiin, että yhteistyötä tekemällä ja järjestäytymällä pystytään paremmin auttamaan Somalian alueen kehitystä. Tämän ymmärtäminen ei kuitenkaan tapahtunut nopeasti, vaan prosessi kesti useita vuosia. Ajan kulumisella, konkreettisesti yhdessä istumisella ja keskustelemisella koettiin olevan tärkeä rooli, vaikka edistystä tapahtuikin suhteellisen hitaasti. Yhteistyön tiivistyminen ei perustunut siihen, että kaikki mielipide-erot olisi ratkottu, vaan siihen että eri toimijat tajusivat yhteisen järjestäytymisen palvelevan sekä heidän omia tavoitteitaan että diasporan yhteistä tavoitetta, jonka voisi yleistäen sanoa olevan Somalian ja Afrikan sarven kehitys.

Haastatteluissa kysyttiin, mikä voisi olla diasporan yhteinen tavoite. Yhden, yhteisen tavoitteen löytyminen diasporalle on lähtökohtaisesti melko epärealistinen tavoite, minkä haastateltavatkin usein totesivat. Diaspora ei ole homogeeninen ryhmä ja sen sisällä saattaa olla hyvinkin voimakkaita mielipide-eroja. Kuitenkin monet uskoivat, että yhdessä tekeminen on mahdollista siitä huolimatta, että kaikesta ei olla yhtä mieltä. Yleistäen voisikin sanoa, että vaikka diasporalla ei ole yhtä yhteistä tavoitetta, sen edustajilla voi olla pienempiä yhteisiä päämääriä, joiden saavuttamiseksi toimitaan rinnakkain.

 

Eräs hallituksen jäsenistä kertoo vastustavansa klaaniajattelua ja kokeneensa alusta asti, että verkostossa tämä ei ollut ongelma. “Asioita tehtiin yhdessä ja niin, että fokuksena on tarve”. Hän toteaa, että ei ole itse lähtenyt matkustamaan Somaliaan tekemään kehitysyhteistyötä, mutta on Suomessa päässyt näkemään läheltä, “miten järjestökenttä toimii ja miten sitä hallinnoidaan tehokkaasti”. Haastateltava toteaa vaikuttuneensa siitä, että somalitaustaiset ja suomalaiset toimivat yhdessä ja sitoutumattomina konkreettisesti Somalian tilanteen parantamiseksi. “Kaikki ei ole politiikkaa, vaikka luulin näin aiemmin.”  Keskusteluissa kattojärjestöä pidettiin tärkeänä linkkinä eri jäsenjärjestöjen välillä ja sen koetaan tehostavan hankkeiden hallinnointia. Useampi henkilö mainitsi, että kattojärjestö on somalidiasporalle tärkeä ja se toimii siltana eri tahojen välillä.

 

Mikä sitten on syy sille, että juuri Suomen Somalia-verkoston toiminta on onnistunut ja voisiko verkoston toimintamalleja kopioida muiden käyttöön? Haastatteluissa ilmeni, että Suomen Somalia-verkoston merkitys ei ole vain periaatteellinen, vaan se tukee jäsenjärjestöjä jokapäiväisessä toiminnassa. Käytännössä kattojärjestö auttaa esimerkiksi jäsenjärjestöjen välisessä yhteydenpidossa, seminaarien järjestämisessä, rahoituksen hakemisessa, hankkeiden koordinoinnissa ja viestinnässä. Suomen Somalia-verkoston, tai minkä tahansa, diasporan parissa toimivan verkoston, onnistumisen katsottiin perutustuvan siihen, että verkosto on poliittisesti ja aatteellisesti sitoutumaton. Silloin se ei lähtökohtaisesti sulje pois ketään sen perusteella, mikä heidän taustansa, mielipiteensä tai uskonnollinen vakaumuksensa on.

 

4.2 Asiantuntijuus

 

Lähtökohtaisesti diasporaan kuuluvia voi ajatella kokemusasiantuntijoina: vain somalitaustainen voi tietää miltä tuntuu olla somali. Kun puhutaan järjestötoiminnasta ja kehitysyhteistyöstä, on kuitenkin tärkeä muistaa, että kokemusasiantuntijuus ja henkilökohtainen suhde maahan ei merkitse ammatillista asiantuntijuutta. Siksi on tärkeää yhdistää diasporakokemus ammatilliseen osaamiseen, jota voi löytyä sekä diasporan sisältä että sen ulkopuolelta.

 

Diasporan oma kokemus on ensisijaisen tärkeä ottaa huomioon, kun kartoitetaan diasporan tarpeita. Useissa keskusteluissa ja haastatteluissa nousi esiin, miten suomalaisessa mediassa, tutkimuksessa ja poliittisessa keskustelussa puhutaan ulkomaalaistaustaisten vähemmistöjen (esimerkiksi diasporat, pakolaiset, turvapaikanhakijat, maahanmuuttajat) puolesta sen sijaan että he olisivat aktiivisesti mukana tuottamassa tietoa ja jakamassa sitä. Myös päätöksenteko diasporaa koskevista asioista tapahtuu usein ilman diasporan edustusta. Suomalaisessa yhteiskunnassa tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuka puhuu ja kenen puolesta. Monet Somalian tai muun maan diasporaan kuuluvat olivat yhtä mieltä siitä, että diasporan edustajien tulisi olla aktiivisemmin mukana erilaisten hankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa yhdenvertaisina tekijöinä sen sijaan että heiltä pyydettäisiin kommentteja ja heille “annettaisiin” puheenvuoro. Tämä voi tarkoittaa sitä, että erilaisissa työryhmissä ja projekteissa olisi suunnitteluvaiheessa mukana aiempaa monimuotoisempi joukko ihmisiä ja siellä kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota siihen, että diasporaa koskeviin tehtäviin palkattaisiin työntekijöiksi ja asiantuntijoiksi diasporan edustajia. 

 

Diasporan vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksiin taustamaassa vaikuttaa suuresti taustamaan turvallisuustilanne, joka esimerkiksi Somaliassa on monin paikoin edelleen erittäin heikko. Vaikka Somalia maana kehittyy hiljalleen kohti parempaa, harva haluaa palata sinne vapaaehtoisesti. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan monet Somaliasta tulleet turvapaikanhakijat ovat kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan päättäneet mieluummin jäädä paperittomana Suomeen kuin palata Somaliaan. Vapaaehtoisen paluun ohjelman yhteydessä vapaaehtoisuuden käsite voidaan kyseenalaistaa, sillä joissakin tilanteessa henkilön kieltäytyessä vapaaehtoisesta paluusta, hänet joko pakkopalautetaan tai hän jää paperittomaksi. Mikäli paluu ei ole vapaaehtoista sanan todellisessa merkityksessä, saattaa järjestelmä asettaa palaajat hengenvaaraan ja rikkoa heidän ihmisoikeuksiaan. Syksyllä 2019 Suomi sai ensimmäisen tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta ihmisoikeussopimuksen rikkomisesta, koska Suomesta Irakiin palautettu mies oli tapettu pian hänen paluunsa jälkeen. Vaikka on olemassa yksilöllisiä ja alueellisia eroja, turvallisuusuhat rajoittavat merkittävästi mahdollisuuksia paluumuuttoon sekä diasporan toimimiseen paikan päällä taustamaassa.

 

Paluumuutosta keskusteltaessa on huomattava, että jos ihminen palaa tai hänet palautetaan lähtömaahan pysyvästi, hänet voidaan määritellä pikemminkin paluumuuttajaksi kuin diasporaan kuuluvaksi. Kehitysyhteistyön ja Suomessa tapahtuvan järjestötoiminnan kautta on mahdollista tukea taustamaan kehitystä silloinkin, kun turvallisuustilanne ei salli pysyvää paluuta. Tilanteen ollessa suotuisa, taustamaahan palaaminen väliaikaisesti auttamistyön merkeissä on usein positiivinen ja merkityksellinen kokemus. ”Kun olet päässyt paikan päälle, voit tuoda oman panoksesi työskentelemällä tai tekemällä vapaaehtoistyötä eri järjestöille”, toteaa yksi haastateltavista. ”Näistä asioista se motivaatio lähtee.”

 

Haastateltava kuvailee, miten siltoja voit rakentaa lukemattomilla tavoilla: ammatilla ja osaamisella, yrittäjyydellä tai diplomaattisilla suhteilla. ”Mutta suurin motivaatio tulisi olla se, mitä voit tehdä kotimaasi hyväksi. Minua motivoi Somalian jälleenrakentaminen ja siellä toimiminen ja erityisesti työni, jonka aloitin Suomen Somalia-verkoston toiminnan kautta. Ennen sitä en käynyt niin paljon Somaliassa.”

 

4.3 Kieli ja uskonto

 

Somalidiasporaa yhdistää maailmanlaajuisesti yleisellä tasolla ainakin kaksi asiaa: kieli (somali) ja uskonto (islam). Vaikka eroja löytyy, moni haastatelluista tunnisti näiden kahden yhdistävän asian voiman. Ne nähtiin keinoina, jotka auttavat toimimaan yhdessä ja yhteisten tavoitteiden eteen.

 

Jos diasporassa käytetään useita virallisia kieliä, kielen valinnan poliittisuus korostuu. Tällöin koko diasporaa, tai edes suurinta osaa siitä ei tavoiteta samalla kielellä, jolloin informaatio jakautuu tässä mielessä epätasa-arvoisesti. Toisin kuin somalidiasporassa, useat suuret diasporaryhmät ovat jakautuneet eri kieliryhmiin. Esimerkiksi Irakin tai Syyrian diasporassa valtaosa puhuu arabiaa, mutta osa väestöstä identifioituu kurdeiksi ja pitää kurdia (soranin tai kurmanjin murretta) äidinkielenään. Lisäksi alueilla käytetään myös muita kieliä. Niinpä sillä, käytetäänkö viestinnässä arabiaa, kurdia vai jotakin muuta kieltä, on suuri poliittinen merkitys. Yleistäen voisi sanoa, että yhteinen kieli auttaa yhteisen tavoitteen löytämisessä sekä tietyssä maassa asuvan diasporan että maailmanlaajuisen diasporan tasolla. Haastatteluissa somalin kieli koettiin somalidiasporaa yhdistävänä voimavarana. Joskus diasporaan kuuluvien välille voi kuitenkin syntyä “kielimuuri”, jos osalle on ensisijainen taustamaan kieli ja osalle taas uuden (ainoan) kotimaan kieli. Mitä useampi sukupolvi diasporan edustajia on syntynyt Suomessa, sitä todennäköisemmin he puhuvat äidinkielenään somalin lisäksi, tai sen sijaan, jotain muuta kieltä. Toisaalta suhde somalin kieleen säilyy kasvatuksen, perheen ja yhteydenpidon Somaliaan kautta. Diasporaverkostojen toimintaa ja etenkin nuorten osallistamista suunniteltaessa on kuitenkin hyvä ottaa huomioon kielen merkitys.

 

Jotkut Suomessa pitkään asuneista, etenkin ikääntyvistä somaleista eivät koe oppineensa tarpeeksi suomea saadakseen Suomen kansalaisuuden tai pystyäkseen toimimaan yhteiskunnassa itsenäisesti. Osa aikaisempina vuosikymmeninä Suomeen saapuneista aikuisista – ja myös osa esimerkiksi nykyään turvapaikanhakijoina saapuvista – on luku- ja kirjoitustaidottomia. Taitojen oppiminen Suomessa on haaste, sillä luku- ja kirjoitustaidon lisäksi tulisi oppia uusi kieli, uusi kulttuuri ja koulunkäynnin perusasiat. Luku- ja kirjoitustaidottomat henkilöt olisi hyvä ottaa huomioon myös diasporaverkostojen toiminnassa, sillä he ovat erityisen haavoittuvassa asemassa verrattuna kielitaitoisiin ja korkeammin koulutettuihin.  Eräs haastateltava kuvailee, että huolenpito somaliyhteisön sisällä lähentää yhteisön jäseniä keskenään. ”Meidän täytyy investoida koulutukseen”, hän toteaa. ”Puun lailla se tarvitsee jatkuvaa kastelua.” Hän jatkaa: ”Ihmisiä pitäisi kannustaa opiskeluun, ei opettaa. Miten voisimme kannustaa Suomessa asuvia kotiäitejä koulutukseen niin, että hekin aktivoituisivat enemmän ja kannustaisivat lapsiaan mukaan esimerkiksi verkoston toimintaan?”

 

Saman haastateltavan mukaan diasporayhteisön sisällä on tärkeää ymmärtää, että esimerkiksi muutaman vuoden koulutus lisää valmistumisen jälkeen ihmisen tietotaitoa ja tuloja. Hänen mukaansa onkin lakattava ajattelemasta lyhyen aikavälin tavoitteiden mukaisesti. Tällöin ”kotiäidit eivät olisi työharjoittelukierteessä, joka ei lisää heidän osaamistaan tai kriittistä ajatteluaan”. Tukemalla vanhempia voidaan vaikuttaa välillisesti myös nuoriin, jotka tarvitsevat usein erityistä tukea kahden kulttuurin piirissä kasvaessaan.

 

4.4 Luottamus ja tasapuolisuus

 

Yksi haastatteluissa ja keskustelutilaisuuksissa usein esille nousseista käsitteistä oli luottamus. Luottamusta ei määritelty tarkasti eri tilanteissa, mutta se voi viitata sekä luottamukseen diasporan sisällä, luottamukseen diasporan ja suomalaisen yhteiskunnan välillä, että luottamukseen diasporan ja paikallisten asukkaiden välillä taustamaassa.

 

Luottamus on tärkeää, kun diaspora lähtee mukaan tekemään avustustyötä paikan päälle Somaliaan ja Afrikan sarveen. Toisaalta diasporaan kohdistuu myös epäluottamusta ja epäluuloa. Joskus diasporaan kuuluvilla koetaan olevan paremmat mahdollisuudet löytää esimerkiksi työpaikkoja ja ihmissuhteita kuin paikallisilla. Diasporaan kuuluvat tuovat myös mukanaan käyttäytymismalleja, pukeutumistyylejä ja arvoja, joita taustamaassa vieroksutaan. Lisäksi diasporaan saattaa kohdistua kohtuuttomia odotuksia esimerkiksi varallisuuden suhteen. Kärjistäen Suomessa somalidiasporaan kuuluvia pidetään usein Somalian asiantuntijoina, Somaliassa taas usein hiukan ulkopuolisina.  Monissa tapauksissa diasporan edustajat kuitenkin rakentavat luottamusta henkilökohtaisten suhteiden sekä kulttuurin ja uskonnon tuntemuksen avulla.

 

Virkamiesten ja järjestöjen tulisi huomioida eri kulttuurien toimintatavat, kun suunnitellaan yhteistyötä diasporan kanssa. Diasporayhteisön, joka pyrkii järjestäytymään ja osallistumaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kannattaa huomioida, että järjestö- ja yhdistystoiminnassa on vakiintuneet toimintamallit, joiden noudattaminen vaikuttaa osallistumismahdollisuuksiin. Esimerkiksi virkamiehet ja poliitikot löytävät helpommin rekisteröityneet yhdistykset ja selkeän toimintatavan ja rakenteen omaksuneet järjestöt. Jos diasporaryhmä ei ole järjestäytynyt eikä sillä ole edustusta eikä yhteystietoja, sen ääni jää kuulumatta yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Suomalaisella yhteiskunnalla on oma tärkeä roolinsa siinä, että diasporaverkostoja pyrittäisiin tavoittamaan aktiivisesti, jotta ne pystyvät osallistumaan taustamaan kehitystä koskevaan työhön.

On tärkeää muistaa, että diasporalla ei ole yhtä ääntä ja että kaikilla tulisi olla tasapuolinen mahdollisuus ilmaista kantansa. Keskusteluissa nousi usein esille, että on vaikea sanoa, kuka lopulta on oikea edustaja diasporalle tai tulisiko tällaista edes etsiä. Vaikka ei voida olettaa, että diasporalla olisi jokin yksi, yhtenäinen ääni, diasporan mielipidettä saatetaan kuitenkin kaivata erilaisissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja päätöksissä. Tällöin diasporaa edustavat usein diasporaverkostot.

Suomen Somalia-verkosto ei ole varsinaisesti diasporaverkosto, vaan kattojärjestö Somaliassa ja Afrikan sarvessa toimiville suomalaisille järjestöille. Suurin osa jäsenjärjestöjen edustajista ja niihin kuuluvista on kuitenkin diasporan jäseniä. Haastatteluissa nimenomaan kattojärjestön käsite toistui useasti ja siihen viitattiin enemmän kuin esimerkiksi sanaan diasporaverkosto. Kattojärjestö koettiin hyödyllisenä siksi, että se kokoaa alleen erilaisia toimijoita ja tukee niitä tasapuolisesti. Voidaankin sanoa, että diasporan ”yhteisen päämäärän” etsimisen sijaan on mahdollista toimia sovussa rinnakkain silloinkin, kun kaikista diasporan sisäisistä erimielisyyksistä ei ole päästy eroon. Kattojärjestön voi sanoa edustavan moniäänistä asiantuntijuutta – se kokoaa toimijat yhteisten periaatteiden ja toimintamallien alle vaatimatta yksimielisyyttä kaikissa asioissa.

 

Jos jonkin diasporan sisällä suunnitellaan järjestäytymistä ja uusia verkostoja, kannattaa pohtia mahdollisuutta kattojärjestön perustamiseen ja käyttää kärkenä yhteisiä toimintaideoita. Tällöin diasporan edustuksesta tulee monimuotoisempi kuin siinä tapauksessa, että järjestäytymisen ehtona pidetään jonkin yhden, yhteisen tavoitteen ja lähestymistavan löytymistä. Suomen Somalia-verkoston perustamisessa on alusta alkaen ollut läsnä sekä somalidiasporan edustajia että sen ulkopuolisia suomalaisia asiantuntijoita. Somalian kohdalla yhteistyötä on helpottanut se, että kahdenvälisen kehitysyhteistyön tekemisessä on pitkät perinteet. Silloin kun diasporan taustamaan tilanne on erilainen kuin Somaliassa, ei vastaavia projekteja välttämättä ole mahdollista tai järkevää toteuttaa. Keskusteluissa todettiin, että esimerkiksi Irakissa on kyllä runsaasti varallisuutta, mutta se jakautuu epätasa-arvoisesti. Kansa on turhautunut epäoikeudenmukaisuuteen, korruptioon ja ihmisoikeuksien rikkomiseen, mitä on vaikea muuttaa perinteisen kehitysyhteistyön tai rahallisen tuen avulla.

 

Useissa haastatteluissa ja keskusteluissa toistui niin Somalian kuin muidenkin maiden kohdalla se, että taloudellisen tuen sijaan taustamaihin tulisi viedä osaamista. Lisäksi tulisi luopua siitä ajatuksesta, että kehitys tarkoittaa aina jonkin hyödykkeen tai taidon viemistä taustamaahan: kehitystä voi tukea myös jakamalla tietoa ja kokemuksia sekä esimerkiksi edistämällä taustamaassa asuvien mahdollisuuksia ilmaista mielipiteitään julkisuudessa ja harjoittaa kansainvälistä liiketoimintaa. Lisäksi diaspora voi edesauttaa taustamaansa asioista tiedottamista sekä niihin vaikuttamista poliittisesti omassa asuinmaassaan.

 

4.5 Tulevat tavoitteet ja nuorten rooli

 

Nuoria kaivattaisiin Suomen Somalia-verkoston toimintaan mukaan entistä enemmän, vaikka nuoremmat sukupolvetkin ovat löytäneet toiminnan. Perustamisvaiheessa mukana ollut haastateltava kuvailee: ”Tällä hetkellä ei ole suuria määriä nuoria, jotka intohimoisesti ja aidosti haluaisivat tulla mukaan toimintaan. Nuoriin tulisi panostaa. Olen tutkinut sitä, miten vapaaehtoisuus lisää ja tukee työllisyyttä. On näyttöä siitä, että vapaaehtoisuus lisää motivaatiota ja osaamista. Kun sinulla on nämä taidot, myös työnantaja arvostaa sitä.”

 

Maahanmuuttajien lapsille suunnataan usein maahanmuuttajille tarkoitettuja aktiviteetteja ja koulutusta. Haastateltava kertoo, miten hänellä kesti lapsena pitkään havahtua siihen, että tällainen suhtautuminen luo eroa hänen ja muiden Suomessa syntyneiden välille ja että hän ei ole määritelmällisesti maahanmuuttaja. Somali-identiteetti koetaan kuitenkin usein positiivisena haasteista huolimatta. Side Somalian kulttuuriin ja halu oppia omasta kulttuuritaustastaan enemmän madalsivat haastateltavan kynnystä tulla mukaan diasporaverkoston toimintaan verrattuna muihin harrastuksiin ja toimintaan.

 

Eräs hallituksen jäsenistä totesi, että Suomen Somalia-verkosto on nyt, 15-vuotiaana, täysi-ikäinen Somalian lain mukaan. Haastateltavat toivoivat täysi-ikäiselle verkostolle toiminnan jatkumista ja kasvua. Moni toivoi, että toiminta kattaisi tulevaisuudessa yhä laajemman maantieteellisen alueen Somaliassa ja Afrikan sarvessa. Entistä tiiviimpi yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa taustamaassa nähtiin positiivisena tavoitteena. Esiin nostettiin monta kertaa, että Suomella ja suomalaisilla on Somaliassa hyvä maine luotettavana yhteistyötahona, mikä helpottaa toimintaa.

 

Yleisesti oltiin sitä mieltä, että toiminta tulee muuttumaan merkittävällä tavalla tulevaisuudessa, vaikka vielä ei olla varmoja millä tavalla. Keskeinen kysymys on, miten nuoria saadaan mukaan toimintaan. Lisäksi pohdittiin, voisiko kehitysyhteistyöhankkeiden rinnalle järjestää yhä enemmän Suomessa tapahtuvaa toimintaa, kuten syrjäytyneiden nuorten tukemista. Eräs haastateltavista totesi, että yhdistystoiminta ei ylipäätään ole nuorille nykyään kovin houkuttelevaa ja on keksittävä uusia toimintatapoja. Monilla Suomessa syntyneillä somalitaustaisilla nuorilla on kuitenkin vahva somali-identiteetti, joten diasporaverkostojen kanssa toimimisen uskottiin kiinnostavan ainakin osaa nuorista. Mielenkiintoista on se, miten sukupolvien ja identiteetin muutos diasporassa tulee näkymään toiminnan muodoissa.

LOPUKSI

 

Dialogiprosessi-hankkeen aikana kerättiin suosituksia, joiden avulla diasporan yhteiskunnallista osallistumista voidaan tukea nykyisessä asuinmaassa sekä suhteessa taustamaahan. Suositukset on listattu alla lyhyesti ja niitä voivat hyödyntää sekä diasporan edustajat ja diasporaverkostot että diasporan kanssa toimivat järjestöt, virkamiehet, päättäjät ja muut asiantuntijat.

 

  1. Diasporan edustajien varhainen osallistuminen heitä ja heidän taustamaataan koskevissa hankkeissa, viranomaistoiminnassa ja tutkimuksessa tulee taata. Tämä koskee sekä suunnittelu- että toteutusvaihetta. Diasporan osallistumista ei tulisi nähdä lisäarvona, vaan edellytyksenä toiminalle. Kokemusasiantuntijuus tulee kuitenkin erotella ammatillisesta osaamisesta. Diasporan edustajien tasapuolinen edustus tulee taata.

 

  1. Viestintätapoihin ja kieleen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Sosiaalisen median käyttö on tärkeää ja tavoittaa paljon ihmisiä. Eri kielillä tehtävän viestinnän tulisi olla vaatimus, ei lisäarvo. Tiedon tulisi olla mahdollisimman helposti saatavilla diasporan käyttämillä kielillä (ei esimerkiksi vain asuinmaan kielellä jaetun linkin kautta). Eri kielten käyttö levittää tietoa tehokkaasti ja auttaa tavoittamaan rajallisen kielitaidon takia haavoittuvassa asemassa olevia.

 

  1. Diasporayhteisöjen järjestäytymistä kannattaa tukea. Erityisesti kattojärjestö on hyvä rakenne silloin, kuin monet pienemmät ryhmät tai yhdistykset haluavat toimia yhdessä. Silloinkin kun kaikkia erimielisyyksiä ei ole ratkaistu, eri ryhmät voivat toimia rinnakkain. Diasporan ulkopuolisten henkilöiden mukana oleminen edistää usein molemminpuolista oppimista, luottamusta ja toimintakulttuurien ymmärrystä.