Avustettu vapaaehtoinen paluu

Vapaaehtoisen paluun järjestelmässä on kyse siitä, että kansainvälistä suojelua hakeva ulkomaalainen, joka ei voi tai halua jäädä vastaanottavaan maahan palaa vapaaehtoisesti lähtö- tai kotimaahansa tai muuhun maahan, jossa hänellä on oleskelulupa. Vapaaehtoista paluuta ehdotetaan aina ensisijaisesti henkilöille, joille ei myönnetä oleskelulupaa tai joilla ei ole edellytyksiä saada turvapaikkaa vastaanottavasta maasta.

Vapaaehtoinen paluu on ihmisarvoa kunnioittava tapa palata kotimaahan ja uudelleenkotoutua. Palaaja tekee päätöksen paluustaan itse ja neuvottelee muun muassa sopivasta ajankohdasta paluuta organisoivien tahojen kanssa. Päätöksen paluusta voi perua milloin tahansa, jopa lentokentällä ennen koneeseen nousua.

Varattomalle palaajalle voidaan myöntää tukea paluuseen, jolloin kysymys on avustetusta vapaaehtoisesta paluusta. Matkalippujen lisäksi palaaja saa joko käteistä rahaa tai hyödyketukea, jonka avulla hän pääsee alkuun kotimaassaan. Tätä kutsutaan uudelleenkotoutumiseksi. Avustetun vapaaehtoisen paluun ja uudelleenkotouttamisen kansainvälinen termi on Assisted Voluntary Return and Reintegration eli AVRR.

Vapaaehtoisen paluun järjestelyistä vastaavat Maahanmuuttovirasto (Migri) ja vastaanottokeskus, johon palaaja on rekisteröity. Maahanmuuttoviraston tärkein yhteistyökumppani vapaaehtoisen paluun asioissa on YK:n Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM (International Organization for Migration). Maahanmuuttovirastolla on paluumaissa useita palveluntarjoajia – kansainvälisiä ja paikallisia järjestöjä, joiden avulla Maahanmuuttovirasto varmistaa, että paluu sujuu mahdollisimman hyvin.

Paluu mahdollistaa elämän jatkamisen ja uuden alun

Vapaaehtoisen paluun avustaminen ei ole uusi ilmiö. Suomessa avustettuja vapaaehtoisia paluita on järjestetty jo vuodesta 1998. Vapaaehtoinen paluu vakinaistettiin osaksi vastaanottokeskusten toimintaa lain muutoksella, joka tuli voimaan 1.7.2015. Palaajien määrä on viime vuosina kasvanut niin Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa. Kun vuonna 2014 palaajia Suomesta oli 318, vuonna 2016 avustetun vapaaehtoisen paluun avulla kotimaahansa palanneita oli jo 2 116. Vuonna 2017 mahdollisuutta käytti 1 425 henkilöä.

Viimeisten vuosien aikana eniten henkilöitä on palannut Irakiin, ja yleisin syy paluulle on ollut kielteinen turvapaikkapäätös. Vapaaehtoinen paluu on kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen kannalta kaikin puolin parempi vaihtoehto kuin viranomaistoimin tapahtuva maasta poistaminen.

Osa Suomeen tulleista henkilöistä päättää keskeyttää lupa- tai turvapaikkaprosessinsa myös itse esimerkiksi kotimaahan jääneiden perheenjäsenten vuoksi tai kotimaan tilanteen muututtua. Huomattavasti suurempi määrä kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita on lähtenyt Suomesta omin varoin kuin avustetusti. Heitä koskevat tilastot ovat kuitenkin puutteellisia, sillä monet eivät ilmoita lähdöstä kenellekään.

Avustetulla vapaaehtoisella paluulla on selviä yhteiskunnallisia hyötyjä. Se edistää kestävää uudelleenkotoutumista ja tukee paluumaan kehitystä ja vakautta. Lisäksi vapaaehtoisen paluun tuki vähentää kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ihmisten halua jäädä vastaanottavaan maahaan ilman oleskelulupaa.

Vapaaehtoisesti palaava saa tukea

Vapaaehtoisen paluun tuki on harkinnanvaraista. Se on tarkoitettu varattomille kansainvälistä suojelua hakeneille tai kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille, jotka haluavat palata vapaaehtoisesti lähtömaahansa pysyväisluonteisessa tarkoituksessa. Turvapaikanhakijalla tarkoitetaan ulkomaalaista, joka hakee suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta valtiosta. Tukea voivat saada myös ihmiskaupan uhrit ilman kotikuntaa Suomessa sekä henkilöt, joiden kansainvälisen suojelun asema Suomessa on peruutettu tai lakkautettu.

Vastaanottokeskusten asiakkaat voivat hakea vapaaehtoisen paluun tukea omasta vastaanottokeskuksestaan. Jos palaaja ei enää ole rekisteröitynyt vastaanottokeskuksen asiakkaaksi, avustuksen voi hakemuksesta myöntää Maahanmuuttovirasto.

vepst

Vapaaehtoisen paluun tuki on rahaa tai palveluita

Takaisin lähtömaahan palaava voi saada rahaa, hyödyketukea tai molempia. Paluujärjestelyissä pyritään aina huomioimaan henkilön yksilöllinen tilanne ja tarpeet. Haavoittuvassa asemassa olevalle henkilölle voidaan myöntää tuki korotettuna. Vapaaehtoisen paluun tuki auttaa aloittamaan uudelleen elämän kotimaassa.

Rahallisen tuen suuruus riippuu siitä, mihin maahan ja minkälaisiin olosuhteisiin henkilö palaa. Vapaaehtoisesti kotimaahansa palaavalle aikuiselle voidaan myöntää käteistä tukea enintään 1 500 euroa, ja perheensä kanssa palaavalle alaikäiselle 750 euroa. Korotettu käteistuki on 2 000 euroa. Sellaisen voi saada esimerkiksi vamman tai sairauden perusteella. Vuonna 2017 suurin osa palaajista sai rahallista tukea 800–1 000 euroa.

Hyödyketuki voi olla tarvikkeita tai palveluita. Palaaja voi saada apua esimerkiksi asunnon hankkimiseen, vuokran maksamiseen, koulutukseen, terveydenhuollon palveluiden hankkimiseen, työllistymiseen tai oman pienyrityksen perustamiseen. Palaaja päättää itse, mihin käyttää saamansa hyödyketuen. Laittomiksi luokiteltuihin toimiin sitä ei myönnetä.

Vapaaehtoisesti palaavalle aikuiselle voidaan myöntää hyödyketukea enintään 5 000 euroa. Perheensä kanssa palaava lapsi voi saada hyödyketukea enintään 1 500 euroa.

Vapaaehtoinen paluu käytännössä

Vapaaehtoisen paluun järjestäminen kestää keskimäärin kaksi viikkoa hakemuksen jättämisestä. Palaajalle maksetaan matkaliput kotimaahan, ja jos palaajalla ei ole passia, häntä avustetaan matkustusasiakirjan hankkimisessa. Palaaja matkustaa kuin kuka tahansa matkustaja – ilman saattajia tavallisella reittilennolla muiden matkustajien joukossa.

IOM huolehtii matkajärjestelyistä, avustaa palaajaa lentokentällä ja paluumatkan aikana sekä tarjoaa tukea usein myös paluun jälkeen. Vanhukset, sairaat, perheet sekä yksinmatkustavat lapset ja naiset voivat tarvittaessa saada matkan aikana erityispalvelua.

Palaaja, jolle on myönnetty rahallista tukea, on paluun jälkeen yhteydessä IOM:n paikallistoimistoon tai muuhun sovittuun palveluntarjoajaan, joka hoitaa käteis- tai hyödyketuen maksamisen. Maasta riippuen tuki maksetaan joko tilisiirrolla, käteisenä tai sekillä. Paluutuen saamiseen menee yleensä muutama viikko järjestelyistä riippuen.

Hyödyketuen valinneen palaajan tulee ottaa paluumaassa yhteyttä tuen järjestävään tahoon – IOM:n paikallistoimistoon tai muuhun Maahanmuuttoviraston valitsemaan palveluntarjoajaan. Palaaja voi halutessaan keskustella hyödyketuen käyttötarkoituksesta jo ennen paluutaan, ja hän saa hyödyketuen palveluntarjoajan yhteystiedot vastaanottokeskuksesta ja/tai IOM:n edustajalta ennen lähtöään Suomesta. Palveluntarjoaja ja palaaja tekevät yhdessä uudelleenkotoutumissuunnitelman, mikä voi kestää muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen.

Jos et ole saanut oleskelulupaa, vapaaehtoinen paluu on ensisijainen paluumuoto

Suomessa turvapaikkapäätöksiä tehdään EU-lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten perusteella. Jokainen turvapaikkahakemus käsitellään ja tutkitaan yksilöllisesti. Maahanmuuttovirasto noudattaa turvapaikkapäätöksissä ulkomaalaislakia, jossa on huomioitu ihmisoikeudet, perustuslaki ja palautuskielto.

Pelkkä halu jäädä Suomeen, köyhyys, taloudelliset ongelmat, ikä, ammatti tai korkea motivaatio tehdä työtä eivät riitä turvapaikan tai oleskeluluvan saamiseksi. Oleskelulupaa tai ulkomaalaislain mukaista kansainvälistä suojelua ei myöskään myönnetä, jos olosuhteet hakijan kotimaassa ovat sellaiset, että turvapaikalle ei ole perusteita. On erittäin epätodennäköistä, että esimerkiksi Euroopan unionin jäsenmaasta tullut henkilö saa turvapaikan Suomesta, sillä muiden EU-maiden tavoin myös Suomi pitää kaikkia EU-maita turvallisina.

Turvapaikka tai kansainvälistä suojelua myönnetään henkilölle, jota uhkaa vakava henkilökohtainen vaara kotiseudulleen palautettaessa. Jos henkilö voi paeta kotimaansa sisällä, suojelua ei yleensä myönnetä. Pakolaisaseman eli turvapaikan saaminen edellyttää, että henkilöllä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi.

Tarkat turvapaikan myöntämisen kriteerit on määritelty ulkomaalaislaissa sekä kansainvälisissä sopimuksissa, joihin Suomi on sitoutunut.

Oleskelu Suomessa ilman oleskelulupaa

Turvapaikanhakija voi oleskella Suomessa koko turvapaikkahakemuksensa käsittelyn ajan, vaikkei hänellä olisi viisumia tai oleskelulupaa. Oleskelu muuttuu kuitenkin laittomaksi silloin, kun turvapaikanhakija jää maahan kielteisestä turvapaikkapäätöksestä huolimatta.

Oleskelupa on Suomessa välttämätön etuuksien ja oikeuksien kannalta. Jos henkilöllä ei ole oleskelulupaa, hän ei voi työllistyä eikä hänelle makseta työmarkkinatukea. Tämä puolestaan johtaa siihen, että ihmisillä, joilla ei ole laillista oikeutta oleskella maassa, on suuri riski syrjäytyä, ajatua rikollisuuteen tai joutua ihmiskauppiaiden tai rikollisjoukkojen hyväksikäyttämäksi. Siksi vapaaehtoinen paluu on ilman turvapaikkaa tai oleskelulupaa jääneille henkilöille paras ratkaisu.

Jos henkilö ei täytä oleskeluluvan edellytyksiä, muttei suostu palaamaan vapaaehtoisesti, maastapoistaminen siirtyy poliisille. Poliisi informoi hakijaa käännytyksen valmisteluista. Näissäkin tilanteissa ihmiselle tarjotaan ensin vapaaehtoisen paluun mahdollisuutta ennen käännyttämistä.

 

Sivun alkuun